K17/1: Lähtösäätö ja yö venäläisen tien päällä

Reissuun lähti siis kaksi kuskia KTM:llä; Tiina 690:llään ja Joni 625:llä. Tätä blogia on myös kirjoitettu yhdessä, joten kunnia ja häpeä jaetaan tasaisesti.

Sunnuntaina pidettiin pienet karttasulkeiset ja mietittiin reittejä. Mitenkään valmista ei saatu, eikä selkeää näkyä löydetty, mutta keskustelu rauhaisasti sohvalla oli paikallaan. Ainakin tuli selväksi molempien ajoasenne ja tahtotila reissun suhteen. Tämä toi pohjaa päätöksenteolle, jota sitten harjoiteltiin kypärä päässä aika usein tienpenkalla. Osittain koska Venäjä yllätti, mutta osittain, koska molemmat matkalaiset olivat melkoisen joustavaa sorttia!

Koskaan kaikki ajoitetaan tarkasti, Tiinan viisumi oli maanantaina valmis ja Joni sai uuden telttansa Matkahuollosta maanantai-iltana hieman sulkeutumisajan jälkeen. Maanantaina pieni punainen Golf suhaili hakemaan myös Green Cardin (meinasi unohtua), reseptit paperilla, vakuutustodistuksen, kamatuubi sekä minikompressori Biltemasta, uudet ajolasit Stormilta ja tavaroita yhdestä jos toisesta varastosta. Magadanin laukkujen kiinnitys meni helposti (vahva suositus) ja pyörän viimeinen tsekki kaksirasvaanopsasti. Illalla reitit naviin ja muutama uusikin tuli piirrettyä. Pakkaaminen menikin sitten niin myöhään, että se itseasiassa tehtiin vasta aamulla, mikä johti mm. kahden jättikokoisen ketjurasvan löytymiseen samasta kassista seuraavana aamuna.

Joni se oli hakenut kahden vuoden viisumin jo hyvissä ajoin, mutta aamulla piti vielä muovittaa kartat, säätää vielä vähän laukkujen pakkausta ynnä muuta, ja kello lähestyi puoltapäivää kun lopulta päästiin liikkeelle kohti itää.

Vielä piti hakea Tiinan hajonneen otsalampun tilalle uusi, tsekata rengaspaineet ja täyttää tankit. Matka kulki ensin kohti Vaalimaata ja sieltä itärajan hiukan pienempiä teitä kohti Imatraa. Jonkin verran hiekkoja saatiin mukaan ja lisäksi Klamilan kautta kurvaava museotie ajettiin assua; kerrankin hymyssä suin.

Jotenkin päivä kääntyi iltaan, ja kello taisi olla yli kahdeksan kun päästiin Venäjän puolelle. Rajanylitys sujui mukavasti, Jonin venäjänkielen taidosta ei ollut ainakaan mitään haittaa. Lisäksi ensin ajettiin ohi bensa-asemista, ja piti ajella takaisin päin tankille. Tässä vaiheessa alkoi alkuperäinen reittisuunnitelma pettää, eikä siihen sitten palattu enää ollenkaan reissun aikana.

Päätimme ajella kohti Kamennogorskia ja katsella näkyykö majoitusta. Mitään järkevää ei tullut vastaan, joten käännyimme kohti Krasnyj Sokolia ja otimme pikkutien, joka navigaattorin mukaan päättyy talojen pihaan. Sieltä pääsi kuitenkin läpi isolle niitylle, jossa kulki melkein miehenkorkuisessa heinikossa jonkinlainen traktoriura. Ajelimme pari kilometriä uraa kunnes päätimme pistää teltat pystyyn, alkoi olla jo turhan pimeää jatkaa matkaa. Keittelimme pussiruoat, pystytimme teltat uralle ja painuimme nukkumaan. Ei häävi yöpaikka, mutta hiljainen ja rauhallinen. ekayö

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s